Jotain järkeä tähän hommaan

Olen viimeaikoina miettinyt paljon sitä mikä olisi oikeesti pitkällä tähtäimellä hyvä keino laihduttaa. Olen mahdottoman kärsimätön luonne, ja tuottaa tuskaa ajatella pudottaa puoli kiloa viikossa, mikä olisi terveellinen tahti. Vaikka en ikinä tule jaksamaankaan noin hidasta laihdutusta, niin jotain tolkkua mun pitäis järkeillä tähän hommaan. Mulla nimittäin laihdutus menee nyt tyyliin 4 päivän paasto, ja pudotan ehkä 2 kg. Sitä seuraa muutaman päivän järkyttävä ahmimisputki, jolloin kilot tulee tuplana takasin. Olis tietty hienoa olla niin vahva että pärjäis 500kcal/päivä, mutta kun en ole.

Jos haluan siis oikeasti pudottaa tasaisesti kokoajan painoa ilman kamalia repsahduksia, mun pitää joko syödä joka päivä aika tarkalleen 1200 kcal tai olla laskematta kaloreita ja jättää hiilarit kokonaan pois. Jompi kumpi linja on pakko valita, ja mä valitsen karppauksen koska sen avulla pysyy parhaiten tolpillaan ja jaksaa harrastaa liikuntaakin. Ja kun liikunta nimenomaan on se mikä kiinteyttää. Jos tällä linjalla ei ala tulla ollenkaan tuloksia parin viikon aikana, niin sitten katsotaan uusiksi. Mutta tuhoisaa on oikeesti se, että laihdutuksen alettua on hirvittävä into laihduttaa, ja muutaman päivän siinä kestääkin täysin syömättä. Sitten tulee jäätävä väsymys, nälkä ja ärsytys ja kaikki kaatuu käsiin. Pahimmassa tapauksessa luovuttaa kokonaan laihdutuksen suhteen, koska helpompi olis vaan tunkea suuhun kaikkea mitä mieleen tulee. Mä en aio enää tehdä tuota virhettä, älkääkä tehkö tekään ;)